Olen kirjoittanut viimeiset päivät lukuja eteenpäin, tasaiseen tahtiin yksi preesens -luku ja sitä seuraava imperfekti -luku. Vauhtia on ollut hyvin yllä, kirjoittamista ei ole haitannut virkatyö eikä muut kiireet. Tuntuu, että tarinajuna kulkee eteenpäin. Huoliakin on. Huomaan, että monet pienet yksityiskohdat on selitettävä tarkemmin, ettei kirjoitus ole liiaksi kirjoitettu aukkoon. Tämän romaanin tyylilajiin se ei selvästikään sopisi. Toinen huoleni on, että tietyt väkivaltapiikit hieman pomppaavat. Pitää rakentaa näiden lukujen sisälle pientä huumoria, että raakuus ei olisi liian ehdotonta ja itsetarkoituksellista. Hahmojen motivoinnit paranevat, kun ihmissuhteet kärjistyvät.